24.8.2020 Lapset ja nuoret - se loputon rahareikä!
Lähiviikkoina kotikaupunkimme valtuutetut, lautakuntien jäsenet ja virkamiehet tekevät taas suuria päätöksiä. Seinäjoen noin 500 miljoonan budjetista etsitään säästöjä, jotka kovin usein kohdistuvat lapsiperheisiin. Koulujen ryhmäkokoja saatetaan kasvattaa, urheilukenttien rakentamista ehkä lykätään ja kerhotoiminnastakin voi olla pakko säästää, koska se ei ole lakisääteistä.
Olemmehan me rahareikä, sen tietää jokainen lapsiperhe itsekin. Käytämme kalliita neuvola- ja synnytyspalveluita, joissa maailman tuodut lapset pitää hoitaa ensin päiväkodeissa ja sitten kouluissa, ihan jonkun muun rahalla kuin meidän omalla. Harrastuksiakin pitää olla! Iltapäiväkerhoja! Liikuntapaikkoja!
Kuinka monta hulevesikaivoakin sillä rahalla saisi?
Paitsi että lapset ja nuoret eivät ole rahareikä, vaan investointi tulevaisuuteen.
Seinäjoki on profiloitunut muuttovoittokaupunkina, joka tavoittelee asukkaikseen juurikin lapsiperheitä. Se on pitkällä tähtäimellä erinomainen strategia, koska lapsiperheet kasvattavat asukaslukua määräänsä enemmän. 50 vuoden matematiikalla 1+1 ei olekaan 4, vaan vaikkapa 6 tai 7, sillä kun kotikaupunki on ihana, lapset jäävät ja tuottavat aikanaan sinne lisää lapsiperheitä.
Tällaisen strategian onnistumiseksi on vain muutama tärkeä ehto:
1) Lapsiperheiden täytyy viihtyä ja haluta olla Seinäjoella.
2) Perheissä kasvavien lapsien täytyy voida hyvin.
Mitä hyvä kotikaupunki sitten tarjoaa? Tilaa, turvaa, seuraa, tekemistä.
Vaikka perinteiset säästöratkaisut, kuten kerhotoiminnan vähentäminen ja ryhmäkokojen kasvattaminen ei näytä turmiolliselta ratkaisulta, molemmat toimenpiteet näivertävät lasten viihtyvyyttä ja turvallisuudentunnetta. Kaupunki, joka tarjoaa vain lakisääteiset palvelut, ei ole kenellekään hyvä kotikaupunki.
Seinäjoen keskustassa toimiva MLL Seinäjoen ylpeys, perhetalo Kivirikko, hakee tänä syksynä rahoitusta toimintansa vakinaistamiseksi. Perhetalo on lapsiperheiden kohtaamispaikka, jossa järjestetään arkista hyvänolon toimintaa ihan tavallisille perheille. Siellä luetaan kirjoja, keitellään kahveja, jutellaan, puhutaan vanhemmuuden vaikeista hetkistä ja nauretaan helpommille.
Perhetalon rahoituksen löytyminen on koko perhetalolle elinehto. Ilman rahaa ei ole koko palvelua.
Rahan puute vaitaa myös toista, erityisesti kouluikäisten perheiden toivekohdetta: skuutti- ja skeittipuisto! Sitä ei Seinäjoella yksinkertaisesti ole. Tänä kesänä lukuisat lapsiperheet ovat säännöllisesti hurauttaneet Seinäjoelta puolen tunnin matkan Kurikkaan upeaan Trail it -puistoon. Siellä kaikille avoin ja maksuton puisto kerää paikalle kymmenittäin, jopa sadoittain skuuttaajia ja skeittaajia aina 5 ikävuodesta aikuisiin asti.
“Milloin mennään taas Kurikkaan?”, kysyvät meidän perheen 6- ja 8-vuotiaat.
Olisihan se aika paljon komiampaa kuulla poikien kysyvän: Milloin mennään Lakeuden puistoon, Joupiskalle tai Hallilanvuorelle?
Eikä tässä ole kyse komeudesta tai huvituksista. Skuuttipuistossa hankitaan kavereita – ja samalla kurvaillaan lihaksille voimaa ja tasapainoa, eli ennaltaehkäistään isompia ja pienempiä selkävaivoja, joita ehkä 20-30 vuoden päästä selviteltäisiin tk-lääkärillä ja fysioterapeutilla. Meidän perhetalossa puolestaan ratkotaan matalan kynnyksen tuella ongelmia, jotka ratkomatta jäädessään vievät perheneuvolaan, sosiaalihuoltoon tai joskus erikoissairaanhoitoonkin.
Pohjimmiltaan parasta ennaltaehkäisyä vaikeammille ja kalliimmille ongelmille on juuri tämä: investointi oikeisiin asioihin. Se on päättäjien syytä muistaa taas tänä syksynä, silloinkin, kun käsissä on menosakset ja juustohöylä.
Perhetalo ja skuuttipuisto. Iltapäivätoiminta, harrastuspaikkoja, koulunkäynnin ohjaajia. Koulupsykologeja, perheneuvolapalveluita, opettajia. Niitä me tarvitaan. Me rahareiät.
